tiistai 31. tammikuuta 2012

Viimeistä viedään

Hellurei ja hyvää iltaa!

Nyt olen vähän aikaa (peräti reilun viikon) pitänyt taukoa bloggailusta ihan vain muiden kiireiden takia. Tänään sitten tikistin aikaa, jotta kerkeän tänne hieman kirjoitella.

Pallon kanssa menee nyt tosi hyvin, lihakset alkavat tulla saikun jälkeen takaisin ja sen huomaa ratsastettavuuden muutoksessa. Parempaan siis. Pallo jaksaa kantaa itseään jo todella hyvin, itseasiassa ensimmäistä kertaa viime lauantain treeneissä mentiin oikein päin melkein koko ajan.

Lauantaina meillä oli pakkasrajana -15 astetta kotona. No pakkasta oli -14, joten päätettiin lähteä treenaamaan. ABC:n kohdalla katsottiin, että apsin mittari näyttää -19 astetta. Siinä vaiheessa iskä kysy, että käännytäänkö takas, kun on niin kylmä, ja luulenko Pallon tarkenevan. No mä sanoin, että mennään vaan, kun on siellä maneesissa lämpimämpää kuin ulkona. Sit kun saavuttiin Ohelle, siellä mittari näytti -24 astetta... Oli ihan sikakylmä, mutta ajateltiin, että mennään vaan jumppaamaan tai tekemään koulua, kun on näin kylmä. Maneesissa oli vain -14 (onneksi), joten siellä päästiin menemään ihan hyvin. Aluks mentiin koulua ihan reilusti, ja sain Pallon hirmu kivasti kulkemaan. Harjoteltiin laukanvaihtoja paljon, ja toiseen suuntaan ne on jo tosi hyvät!

Hypättiin sitten aluks 4:n esteen jumppista ja pysty-pysty-sarjaa kaheksikolla. Lopuksi muutettiin jumppis okseri-okseri-sarjaksi. Esteiden ollessa pieniä kaikki meni hyvin, eikä missään ollut ongelmia. Sitten kun esteet nousi 90-100cm korkuisiksi alkoi mun ongelmat. Ensimmäistä kertaa tiedostin kunnolla, mikä mun ongelma on pysty-pysty-sarjoilla, ja sainkin loppuun tosi hyvän suorituksen, jossa korjasin tekemäni virheet.
Lisäksi mun istunta alkaa parantua, sillä kantapäät pysyivät alhaalla lähestyessä ja hypätessä. Ne ovat olleet mun suurin ongelma jo pitkään, joten oli mukava itse huomata, kuinka ne hakeutuivat omille paikoilleen ja tukivat hyppäämistä, kun sai painopisteen alemmas.


Sunnuntaina meillä sitten vietettiin mun ja siskon yhteisiä synttäreitä. Minä 18v. ja pikkusisko 7v. Lievästi tuli syötyä liikaa makeaa, ja pääsin potemaan ällö-oloani, kunhan vieraat lähtivät... Onneksi ei ole synttäreitä tiedossa vähään aikaan.

Pallon kanssa käytiin kävelyllä aikaisin sunnuntaiaamulla, ja ihana oli kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa taivaltaa lumisella tiellä, kauniissa säässä. Sellaisia hetkiä mä arvostan kovasti, kun ei ole kiire minnekään, ja saa vain olla ja nauttia hetkestä. Harmi, etten tajunnut ottaa kuvia kauniista maisemasta. No ensi kerralla sitten :)


Yksi ikävä asia tulee kohta mun elämän kohdalle, nimittäin yhden aikakauden loppu. Torstaina mulla on viimeinen koe lukiossa ja viimeinen ajotunti. Sitten ei olekaan enää pitkä aika, kun on inssiajo (ja toivon mukaan kortti taskussa heti ekalla kerralla) ja ylppärit. Ja sitten... Ei mitään, vain aikaa... Viimein! Yhden aikakauden lopusta alkaa aina jotain uutta :)


Ajattelin, että voisin tehdä erikoispostauksen, joten heitelkääs ideoilla! Laitetaan aikarajaksi ensi viikon tiistai, eli viikko aikaa laittaa ideoita tulemaan. Toteutan niistä sitten parhaan/parhaiten onnistuvan.


                                                   Ensi kertaan!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Hei vaan!

Tänään pyrin tekemään lyhykäisen postauksen viikon tapahtumista, sillä haluan seurata perssanvaalien tuloslähetystä ja tehdä läksyt. Pääsin itsekin äänestämään vaaleissa, joten odotan tulosta (tai siis sitä ketkä ovat toisella kierroksella mukana) innolla. Saa nähdä kuinka käy minun ehdokkaalleni.

Torstaina olin pimeän ajossa (2,5h klo 16->), joten Pallo sai ansaitun vapaapäivän. Ajoreissu oli mukava, aika lensi (kuten aina ajotunneilla), meitä oli siellä 6 oppilasta + 2 opettajaa. Itse olin 2 jätkän kanssa Jarnon mukana, ja sain kunnian ajaa ensimmäisenä. Tai no, kuten Jarno asian ilmaisi "naiset ensin vaikka heikoille jäille"... No eipä siinä mitään, ajaminen sujui hyvin, ja saimme kuitenkin ajaa kaikki saman verran, niin ei järjestyksellä ollut väliä. Harjoittelimme kaukovalojen käyttöä, ohittamista, "tutkimme" kuinka heijastimen käyttö vaikuttaa jalankulkijan näkymiseen sekä sitä, mitä pitää tehdä jos auto hajoaa, jne...
     Oman ajovuoroni jälkeen ajattelin, että annan seuraaville kuskeille rauhan keskittyä ajamiseen. Ilmeisesti olen niin puhelias, että se oli outoa, ja Jarno kysyikin minun jälkeisen kuskin kohdalla, että "Nukahtiko se neiti sinne takapenkille?" Johon minä: " Ei kun ajattelin, että annan kuskille rauhan, enkä höpise koko aikaa. Mutta voinhan minä puhuakin, jos se siitä on kiinni." Autossa oli varmaan liian hiljaista, olinhan jutellut koko oman ajovuoroni ajan. No sitten päätimme yhdessä, että radio päälle ja musiikkia autoon. Ja huh huh, kyllä meillä oli hauskaa laaduttomien vitsien ja "karaokelaulannan" parissa... En pitkästytä teitä kertomalla kaikkea, mutta hauskaa oli :D

Perjantaina minulla olikin teoriakoe, jota jännitin jonkin verran. Huvikseni mittasin sykkeeni, ja huoneeseen astuessa se oli muistaakseni 86, ja ennen tuloksen paljastumista 129. Itselläni oli kokeen ajan sellainen olo, tai no hoin itselleni, että "osaan tämän, pystyn tähän", ja ainoastaan 3 kertaa koko kokeen aikana tuli sellainen olo, että nyt vastasin väärin. Ja niinhän siinä kävi. Tulokseni oli 0/10 (3 virhettä saa olla) väärin kirjallisissa ja 3/50 kuvallisissa (8 virhettä max.). Eli läpi ja kirkkaasti!      
        Pallon juoksutin liinassa, käytän gogue-apuohjaa, joka ohjaa Pallon oikeaan "asentoon". Pallolla oli lievästi virtaa, mutta taipui hyvin ja jaksoi lopussa keskittyä tekemiseenkin. Muutenkin Pallo oli tosi mukavan oloinen, sellainen pikkainen halinalle... <3

Eilen kävimme maneesilla hyppäämässä. Kuvaajaa en valitettavasti saanut paikalle, sillä kyyti ei järjestynytkään, mutta ei se mitään. Laitoin itselleni sykemittarin, ja oli aika valaisevaa. Tulen jatkossakin pitämään sykemittaria treenien ajan. Keskisyke oli 136 ja maksimi 194. Eli se, joka sanoo vielä ettei ratsastus ole urheilua, saa minulta lahjaksi pandan silmän. No osittain korkeat sykkeet johtuivat jännittämisestä, sillä hyppäsimme "kunnon esteitä", ja itselläni on taas varmuuskäyrä mennyt alaspäin. Tiedän kyllä, että Pallo menee minkä tahansa yli, mutta itsestäni en ole niin varma...
    Aluksi verkkasimme ympyrällä (numerot 1-5 vasen kuva), ja aina kahden kierroksen jälkeen vaihdettiin suunta X-esteellä ja sitten toisin päin tehtävää. Tätä mentiin muutamia kertoja, esteet 50-70cm väliltä. Sitten vaihdettiin tehtävää (tuo oikeanpuoleinen osuus kuvasta). Aluksi tuo 1-2-linja oli pysty-pysty, ja "verkattiin" sillä isommille esteille. Esteet siinä vaiheessa noin 100cm. Sitten ruvettiin tulemaan tuota 1-4 "ympyrää", ja aina välillä nostettiin esteitä. Lopuksi 1-2 linja oli 110-115cm, 3 este 115cm ja 4 este 130cm. Siinä vaiheessa sydän hyppäs kurkkuun, kun tuo 4-okseri nousi, mutta hengissä päästiin ja hyvin vielä. Pallo on hieno poika!

Okseri 130cm, Pallo 177cm.
Kännykkälaatu
(c) Iskä





Illalla kävin sitten kavereideni kanssa ensimmäistä kertaa syömässä,mikä oli äidistäni ihmeellistä. No tuntui se itsestänikin hieman oudolta lähteä illalla kaupungille, varsinkin kun olen tällainen kotihiiri... Kaverilla oli synttärit, ja niitä käytiin juhlistamassa sitten illallisella. Itselläni oli mukavaa, ja niin taisi olla koko seurueella, sen verran nauru raikui pöydästämme. Mukava kokemus kaikenkaikkiaan :)


Tänään käytiin sitten maastoilemassa isäni ja Survin kanssa. Mentiin pääasiassa käyntiä, mutta joitakin laukkapätkiä otettiin. Ihmettelen vaan, kuinka Pallolla voi olla niin paljon energiaa, etenkin kun eilen oli rankka estetreeni. Ihmeotus tuo vauveli... Pallolta ei tunnu ikinä loppuvan virta kesken, mikä toisaalta on hyvä juttu, mutta joskus erittäin rasittavaa. Useimmiten silloin, kun on käyty pitkä maasto (yli 2h), ja silti virtaa löytyy vaikka muille jakaa, mutta itse ei jaksaisi enempää mennä. Riippuu tietysti mitä maastossa on tehnyt, itse pyrin menemään kaikkia askellajeja yhtä paljon, mutta tietyillä reiteillä laukattua tulee enemmän maaston ollessa parempi. Lopuksi vielä kännykällä napattuja kuvia maastoreissulta.
Meikäläisen näkymä






Sivulta napattu






Pallon pää nykyisin.
 Tässä on kuva Pallosta nyt, kun herran pää on vihdoin kunnossa. Otsatukka tosin on vielä kasvamatta, mutta karvat on tulleet takaisin, ja viimeinen tikki irtosi torstaina. Pallo-potilaan pää on kuntoutunut täysin 9.12.2011-20.1.2012 ajalla.


No niinhän tässä taas kävi, että jäin koneen ääreen pidemmäksi aikaa kuin piti. Nyt lähden seuraamaan vaalien tulosta. Ensi kertaan!

tiistai 17. tammikuuta 2012

Liukastelua kerrakseen

Hei vaan kaikille, ja anteeksi taas postausvälin pitenemisestä. En ole yksinkertaisesti kerennyt kirjoittamaan, eikä toisaalta ole ollut kirjoitettavaakaan. Mutta tänään teenkin sitten erilaisen postauksen, nimittäin täysin autoilusta koskien tämän päivän liukkaanradan ajotuntia.

Lähdimme autokoululta noin 9.05 ajamaan, tai siis minä ajoin (hieman hirvitti, osaanko 3pvä tauon jälkeen enää ajaa), Jarno istui vieressä ja 2 oppilasta istui takana. Toisen pojista kävimme heittämässä amiskalle, ja sitten jatkoimme matkaa moottoritien kautta. Täytyy sanoa, ettei sellasta 270* kääntyvää liukasta ramppia pitkin ole kivaa ajaa motarille. No hengissä selvittiin sinne asti, ja motarilla ajo sujuikin ihan hyvin. Välillä ajoin kaistalla liian vasemmassa reunassa, jolloin Jarno huomautti asiasta. Nopeuden pidin siinä 80-85 km/h välillä, sillä en liukkauden takia halunnut ajaa kovempaa.

Ajoharjoitteluradalle (tunnetummin liukkaalle) vievä tie oli inhottava ajaa, sillä tie muuttui kaltevaksi aina välillä, jolloin tuntui, ettei auton toisesta kyljestä ole tietoakaan. No perille päästiin, ja minun piti sitten peruuttaa parkkiin. Se oli hankalaa, sillä penkan kohdasta ei ollut hajuakaan. Jarno käski ottaa muista autoista viitettä, mihin kohti voisin peruuttaa, mutta enpä itse tajunnut huomata, että parkkialue oli hieman kaartuva lumipenkan takia. Peruutin siinä sitten ihan onnellisena, ja Jarnokin sanoi, että nyt on hyvässä paikassa.

No lähdimme siitä sitten sisälle, missä kaikille oppilaille (meitä oli kai 6:sta eri ajokoulusta) pidettiin alkuinfo, jonka jälkeen pääsimme radalle. Tullessamme ulos juttelin Jarnon kanssa ihan normaalisti, ja sitten kun näin auton, en voinut olla nauramatta. Tokaisin vain "Ja enkös minä sen tuonne penkkaan peruuttanutkin", johon sain vastaukseksi "Onneksi Corollassa on vahvat puskurit". Ei auto siis ollut täysin penkassa, mutta ihan siinä reunalla oli, jolloin näytti, että se oli lumikasan päällä.

Jarno ajoikin meidät sitten ajoradalle, jossa tutustutti meidät rataan ajaen sen itse muutaman kerran läpi. Sitten olikin minun vuoroni istua ratin taakse, ja voin sanoa, että hirvitti... Aloitettiin sitten suoralla, jossa on päässä nopeusnäyttö ja sitten jarrutustilaa (mikä on liukastettu). Tultiin eka 50 km/h, ja katsottiin kuinka paljon pidempi pysähdysmatka oli noin 37 km/h vauhdista tehtyyn hätäpysähdykseen verrattuna. ABSista (jarrutusjärjestelmä) kuului aivan hirveä rutina, ja pelkäsinkin rikkovani auton. Jarno sitten piti kunnon luennon, ettei se ole vieläkään mennyt rikki vaikka autolla ajetaan ainakin kerran viikossa radalla samoja tehtäviä, jne muuta asiaan liittyvää vakuuttaakseen minut. Ei kai siinä auttanut muu kuin asiantuntijaa uskominen..?

Sitten siinä samalla jarrutussuoralla oli sellainen ohjaustehtävä, että piti kääntää oikealle eräiden tolppien väliin. 40 km/h vauhdissa onnistui hyvin, 50km/h hieman heitti sivuttain, mutta sitten noin 60 km/h ei ohjausta ollut enää lainkaan. Sain juuri ja juuri ohjattua tolppien väliin, mutta sen jälkeen pito loppui ja pyörähdettiin melkein ympäri. Sydän hakkasi ihan älyttömästi, kun auto ei ollutkaan hallinnassa ja jarrun ja kytkimen polkeminen kaikella voimalla ei auta mitään. Auto sitten vihdoin pysähtyi, ja minä olin niin järkyttyneen näköinen, että Jarno ja takapenkkiläinen repesivät nauramaan, jolloin itse "iskin" pään rattiin.


Jokaisen pysähdyksen jälkeen ideana oli päästä liikkeelle mahdollisimman nopeasti, ja asiaa ei auttanut se, että Jarno lisää paineita "huutamalla" vieressä, että "Takaa tulee linja-auto/tukkirekka/rekka, me kaikki kuollaan, jos et pääse nyt liikkeelle." No yritin siinä sitten parhaani paineista huolimatta, ja loppua kohden suoritukset alkoivat paranemaan.

Lähdettiin siitä sitten erään alamäkimutkan kautta "hirvelle". Tarkoitushan on, ettei oppilas tiedä hirven olemassaolosta, mutta minun onnekseni (tai epäonnekseni) edellinen suorittaja oli juuri paljastanut hirven, joten näin sen etukäteen. Jarno siinä sitten hieman "noitui", kun ei ollut huomannut auton menoa hirvisuoralle ja käski minun peruuttaa mutkan taakse, sekä unohtamaan näkemäni. Tein työtä käskettyä, ja sitten 40 km/h vauhtia ja antaa mennä. Olin juuri vaihtamassa vaihdetta 3:selle, kun huomasin silmäkulmastani hirven lähestyvän. Paniikissa vetäisin vaihteen takaisin 2:selle, huusin "Voi helv**ti" ja pistin tallan pohjaan. Kyydissäolijat saivat taas nauraa, varsinkin, kun tiesin hirven tulevan ja silti säikähdin sitä.

(No jos jotain hyvää etsii, niin ainakin pidensin heidän elinikäänsä tämän päivän aikana useilla vuosilla :D)


Hirvipaikan jälkeen vaihdoimme kuskia, ja pääsin hengähtämään takapenkille. Tosin säikähdin siellä hirvellä taas, kun se pysähtyi juuri takaikkunan kohdalle eli viereeni...

Pääsin toisen kerran ajamaan, kunhan Henri oli saanut tehdä samat kuin minäkin, ja lisäksi kiertänyt liukkaan mutkan sekä kitkaympyrän. Minä pääsin siis ajamaan vielä mutkaan, ympyrään ja pujotteluun.

Mutka oli mukava ajaa, siinä ei ollut ruuhkaa, kun muut kiersivät hirvellä ja liukkaalla suoralla. Aluksi tulimme 30 km/h, jolloin ohjaus piti mukavasti. Seuraavalla kerralla Jarno huusi "Hep!", kun minun piti jarruttaa ja pysäyttää auto sen seurauksena. 30 km/h se meni hyvin, 40 km/h pito väheni, ja 50 km/h auto lähti sivuluisuun. Sivuluisu oli hauska kokeilla, sillä eka, kun päästi jarrun pois alkoimoottori jarruttamaan, sitten kun päästi kytkimen irti alkoi ratti pyöriä itsekseen (päästin ratin pyörimään vapaasti käsien välissä), jolloin auto suoristui. Sen jälkeen jarrutus onnistui, ja pysähdyksen kautta liikkeelle. Aina mutkan jälkeen suoralla tuli pujottelu, mikä meni joka kerta hyvin.

Mutkan jälkeen menimme kitkaympyrään, jossa menimme niin pientä ympyrää, kun vain pystyi. Ympyrää tehdessä kaasua piti lisätä hiljakseen, jolla testattiin, missä nopeudessa auton renkaiden pito loppuu. Pari kertaa menetettyäni pidon sain ajaa vielä ympyrää, ja sitten Jarno yllättäen sanoi "Nyt vedän kässärin ylös". En edes kerennyt tajuta muuta kuin, että hitto nyt pyörähdetään. Itse asiassa se oli hauskaa, ja nauroin itsekin kunnolla.

Tämän jälkeen sain vielä käydä hirven luona kerran, jotta saisin oikeaoppisen ohituksen. Oikeastihan tarkoitus on tehdä hätäjarrutus ja kiertää takakautta ohi. No toisella kerralla olo oli sellainen, että nyt se per**le onnistuu, ja se meni todella hyvin. Sain jarrutuksen onnistumaan, auto ei lähtenyt ollenkaan luisuun ja nopea ohitus onnistui. Tämän jälkeen vaihdoimme kuskin vielä kerran, ja Henri ajoi meidät takaisin kaupunkiin.

Tässä kokoelma lausahduksista, jotka kuultiin minun suustani useaan otteeseen radalla:

"Oletko tosissasi?" (vauhdin lisäämisestä)
"Sä olet ihan hirveä/kauhea/ilkeä, kun laitat mut tekemään tällaisia"
"Jos et oo hiljaa pudotan sut kyydistä" (aina Jarnon sanoessa linja-auto/rekka-jutun)
"Ei saa kiusata, kun mä ajan"
"Aiotko sä tappaa mut sydänkohtaukseen?"
"Voi luoja!"


Tässä vielä kuva siitä hirvestä, ja ohitus on ilmeisesti ollut sellainen kuin minulla ensimmäisellä kerralla, eli etukautta ohi.

Niille, jotka pettyivät tähän postaukseen, haluan sanoa, että bloginihan ei ole tarkoitus olla kokonaan heppablogi vaan käsitellä elämäni kaikkia osa-alueita. Autokoulu on tällähetkellä suuri osa elämääni, ja koska liukkaan rata oli sen verran tunteita herättävä (siis lähinnä kauhua :D) halusin jakaa sen teillekin. Ensi kerralla teen postauksen lauantain treeneistä, ja voin jo varmasti sanoa, että saan kuvaajan paikalle! Eli sitten on kuvia/videoita lisäksi, vihdoin.


                                                    Ensi kertaan!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Ajotunteja, ratsastusta ja synttärit

Hei vaan!

En sitten eilen tullut kirjoittelemaan ajotunnista, mutta tässä nyt pieni kooste siitä ja tän päivän ajotunnista.
Eilen kierrettiin Vänärillä (mistä kaikki Kuopiossa aloittavat), Rönössä ja lopussa hetki kaupungilla. Harjoiteltiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä, vaihteiden ja vilkun käyttöä, sekä siihen liittyvää kääntämistä. Ajotunti meni supernopeasti ja oli huippukiva, autonkin sammutin vain kerran hieman ennen ajokoulun pihaan, kun olin lähdössä peruuttamaan sinne.

Tänään käytiinkin sitten kiertelemässä laajempi reitti: Keskusta(lähtö ajokoululta)-Puijonlaakso-Rypysuo-Kelloniemi-Päiväranta-Puijonlaakso. Sain ajella ihan kunnolla, vaihteita treenattiin 1-4 väliltä, muutenkin risteyksiä, liittymisiä ja kaistanvaihtoja muutama. Pari kertaa opettaja joutui sanomaan minulle: "Kaasua, kaasua, kaasua, vielä lisää kaasua." tai "Nopeampi kiihdytys.", mutta suurimmaksi osaksi juttelimme niitä näitä, tai minä kyselin saanko tehdä sitä tai tätä. Jarno on ihan huippuope, sellanen rento ja luottavainen!
Aika lensi taas kuin siivillä, ja ennen kuin huomasin, oli aika ajaa koulun parkkipaikalle. Onneksi huomenna on seuraava tunti, niin pääsee taas ajamaan :D

Pallon kanssa käytiin silloin lauantai-iltana maneesilla. Mentiin aluksi reilu tunti koulua, ja oli ihana, kun sai kunnolla keskittyä kouluratsastukseen isolla alueella. Tehtiin paljon väistöjä (ravi ja käynti), laukanvaihtoja ja taivutteluita. Aluksi homma oli lievää hakemista, kun ei ollut vähään aikaan kunnolla mennyt koulua, mutta loppua kohden homma alkoi muistuttaa kouluratsastusta.Harmi, etten saanut ketään tallentamaan treeniä. Koulutreenin jälkeen mentiinkin hieman esteitä, aluks yksittäisiä pystyjä kahdeksikolla, sitten 2 sarjaa kahdeksikolla ja lopuksi okseri-sarja-kahdeksikkoa. Pidettiin esteet matalina, alussa noin 60cm ja lopussa 110cm oli okseri ja sarja 100cm, ihan vain jumppatarkoituksena. Pallo oli superkiva, vaikka aluksi vähän innostui liikaa. Yritän saada ensi kerralle kuvaajan mukaan :)

Tänään onkin sitten mun synttärit. Olen nyt 18v ja noin 4h vanha tätä kirjoittaessani, eikä se nyt mitenkään ihmeellistä ole. Juhlitaan sitä sitten ajokoulun teoriatunnilla, mutta voin jo tunnustaa, että eilen kävin ostamassa itselleni pitkähihaisen ja 2 t-paitaa (etukäteen saadulla) synttärilahjarahalla. Yleensä en käy vaatekaupoissa, joten yllätyinkin positiivisesti löytäessäni sieltä minua miellyttäviä vaatteita. Siitä suunnistinkin autokoululle teoriatunnille, ja kotimatkalla ajoin pihatiemme (n. 200m) autoiluun hurahtaneena, vaikka sanoin, ettei autoilu ole ihmeellistä. Niin siinä vain käy, että väittä toista ja tekee toista...  Aamulla sain sitten pikkusiskoni tekemän kortin, johon hän oli piirtänyt Pallon kuvan (voin skannata sen kotona tänne, on muuten superhieno) sekä vanhemmiltani lahjan. Lisäksi lehteen oli pistetty onnitteluilmoitus (kuten kaikille18v. täyttäneille perheen lapsille) ja mummoni soitti perinteeksi muodostuneen onnitelulaulu-soittonsa. Mukava aloitus päivälle!
 
Koulussa sain parilta kaveriltani lahjan, ja toinen heistä oli piirtänyt sikahienon pääkuvan Pallosta! Toisen lahjaa en ole vielä avannut :) Tarkoitus olisi laittaa piirros taulun kehyksiin ja oman huoneen seinälle, heti kun vain saan mahdollisuuden. Tämä päivä jatkuukin sitten sillä teoriatunnilla ja läksyillä. Onnea minä 18 vee :)

Seuraavan kerran yritän postailla sunnuntaina, ja toivon mukaan saan kuvia/videota treeneistä. :)

Ensi kertaan!

torstai 5. tammikuuta 2012

Huvitusta ja ärsytystä

Tänään satoi lunta, ihanaa!
Taas on tullut lisää lukijoita, teitä ihanuuksia on jo 30, joten seuraavaksi teen erikoispostauksen. Ehdottakaas hyviä vaihtoehtoja, vai olisiko kysymyspostaus hyvä? Se ilmestyy sitten kunhan päätetään mitä tehdään :)

Tiistaina kävi eläinlääkäri, joten heppasilla ei eilen eikä tänään saanut tehdä mitään. Huomenna sitten maastolenkille :) Pallo sai varmaan viimeksi eläinlääkärikammon, sillä ei olisi antanut millään raspata hampaita. Päätettiin siinä sitten ellun kanssa, että annetaan rauhoittavaa, niin sujuu kaikille mukavammin. Harmittaa vain, ettei sattunut kamera mukaan, Pallo oli nimittäin supersöpö ollessaan ihan "tööt" käytävällä.

Tänään on ollut kyllä aika "lahna"-päivä. Tuntuu, ettei mitään jaksaisi tehdä, ja muutenkin on ensimmäisen kouluviikon jälkeinen väsymys luomissa. Aamu alkoi ihan hyvin, kemian tunti meni sutjakasti, mutta äikän tunnilla aika mateli. Saimme takaisin kirjoittamamme vastineet, ja sain yllätyksekseni 5p/6p. Odotin jotain 4p/6p, joten oli mukavaa saada paremmat pisteet. Sen jälkeen olikin vuorossa hypäri = aikainen ruokkis. Ruuaksi oli nakkikeittoa, nam nam...

         Sain edes jotain aikaan, nimittäin biologian 5-kurssin itsenäiset tehtävät tehtyä, ja oli aika voittajafiilis. Palautin bilsan 4-kurssin tehtävät jo maanantaina, ja nyt on enää 6 esseetä + kokeet jäljellä bilsoista. Sitten on vielä se enkun 2-kurssi, mutta sen tehtävät ovat hieman helpompia ja niitä on paljon vähemmän. Teen ne tässä vkolopun aikana, että saan palauttaa ne ajoissa opettajalle. Sitten on enää se puheen pito, minkä sovin opettajan kanssa tekeväni aamunavauksena, joten sekin helpottuu hieman. Sitten alkais olla opiskelu ohi lukion osalta :)

         Meillä on koulussa abeilla sellainen aamukampa seinälle laitettu, jossa on 14 piikkiä (nyt enää 12) ja ne kuvaavat jäljellä olevien (opiskelua sisältävien) aamujen määrää. Hurjaa ajatella, että parin viikon päästä ois viimeinen koeviikko edessä, ja sitten lukuloma. En oikein ole vieläkään sisäistänyt ajatusta, ettei tarvitse enää aamulla raahautua kouluun, vaan tulee lukea itsenäisesti YO-kokeisiin. Kaipa sitä vois sen lukusuunnitelman kyhäistä kasaan, jotta on "lukkari" jonka mukaan tehdä töitä.

Autokoulukin menee mukavasti, enää 3 teoriaa (B-kortista), ja maanantaina alkaa ajotunnit. Ai niin, mulla on ihan paras ope! Ei jännitä, ainakaan vielä, mutta pelottaa, että sutasen ojaan tai teen jotain kamalaa... Onneks se mun ope on sellanen rento tyyppi, ja muutenkin kertoo hyviä (tai sitten todella huonoja) vitsejä, joille mä nauran ihan auttamattomasti. En ihan kuole jännitykseen, kun senhän saa laukeamaan nauramalla makoisasti :) No niistä "turmion tunneista" kertoilen sitten lisää kunhan pääsen ajamaan, varmaan heti maanantaina saan tehtyä pikapostauksen koulussa.

Tänään meninkin sitten pitkästä aikaa katsomaan ht.netistä Itä-Suomen osion, ja siinä ratsastus-etusivulla oli mielenkiintoinen aihe. Ajattelin, että katson huvikseni, mitä siellä sitten lukee. Huomasin siinä lukiessani, että minusta oli kirjoitettu sinne hieman pahasti. Tai siis ratsastustyylistäni oli kirjoitettu loukkaavasti, ja pahoitin siitä mieleni. Tiedän kyllä, ettei ht.netin nimettömistä huutajista pidä ottaa itseensä, mutta kyllä se hieman kirpaisi lukaista mitä sinne oli kirjoitettu. Ilokseni sitten löysin erään kommentin, jossa puolustettiin minua. Hauska olisi tietää kuka se on, mutta loppujen lopuksi sillä ei ole väliä. Tärkeintä on, etteivät kaikki alennu samalle nimettömänä haukkumisen tasolle. Kiitos siis tälle puolustajalle, ja jatketaan eteenpäin unohtaen huutelijat. Edelleen toivoisin, että ihmiset uskaltaisivat olla rehellisiä ja sanoa asiat suoraan, mutta valitettavasti näin ei ole.

Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Pyrin saamaan kuvia ensi postaukseen. 
Laittakaahan niitä ehdotuksia, mitä teidän kunniaksenne tänne kirjoitellaan :)
P.S. Tahkon kisavideo on nyt julkaistu, kun kone vihdoin suostui yhteistyöhön. Sitä voi sitten käydä katselemassa, mutta jos kommentoitte, niin asiallisesti kiitos. Tiedän, ettei ratsastukseni ole siinä parasta mahdollista, sillä jännitin radalla aina hetkittäin. Näette sen sitten jäykästä ylävartalostani, kun näin tapahtuu. Jos tulee asiatonta kommenttia, niin poistan videon.

Viimetalvinen lumisadekuva.
(c) Minä


Ensi kertaan!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuosi 2011 on nyt mennyttä

Hei vaan ja Hyvää Uutta Vuotta 2012! Tänne asti on tultu, ja tänään onkin sitten "juhlapäivä"; tämä on 50.s blogikirjoitukseni ja tänään on 1.1.2012. Tämä kirjoitus käsitteleekin sitten kokonaan vuotta 2011, eiköhän aloiteta.

Talvikuukaudet olivat hurjan kylmiä. Taisi olla joulu-helmikuun joka päivä yli -20 astetta. Itse muistan, että vanhojentanssipäivänä, joissa en itse tanssinut, oli -31 astetta, joten jäin kotiin hoitamaan hevosia. Pallo ja Survi pääsivät ulos noin viiden tunnin ajaksi, ja Pallolla oli silloin 3 loimea päällä (fleece, villa ja toppa). Muutenkin muistan talviajan siitä, että aina kun olin lähdössä bussiin (kouluun), minulla oli hirveä kiire aamulla. Oli herättävä noin 6.45, että kerkesi laittaa itsensä valmiiksi, syödä, loimittaa hepat ja kävellä bussipysäkille. Bussihan lähti vasta kahdeksan maissa, mutta silti oli välillä hirveä kiire.

18.2.2011, pakkasta -31 astetta
(c) Minä



Pallon kanssa talvikausi meni treenatessa estehommia oikein urakalla. Melkein joka vkoloppu käytiin Ohenharjun maneesilla treenamassa, ja Pallo kehittyikin hyvää vauhtia. Pallo oli todella innokas hyppäämään, ja varsinkin oksereista Pallo piti. Pystyillä Pallo ei oikein viitsinyt hypätä kunnolla (eivät kai näyttäneet kunnon esteiltä?), joten niitä treenattiin ahkerasti. Innareita ja muita jumppatehtäviä tehtiin reilusti, ja Pallo alkoikin notkistumaan ja hyppäämään paljon pyöreämmin. Myöskin korkeutta alettiin treenaamaan, yleensä treenin lopuksi hypättiin jotain linjaa tai yksittäistä korkeampana (100cm - 120cm) ja totuteltiin samalla estetyyppeihin (trippelit, okserit, sianselät) ja erikoisesteisiin laittamalla kaiken maailman portteja alle.
110cm (videolta)
(c) Karoliina Savolainen


115cm (videolta)
(c) Karoliina Savolainen



Treenit menivät vaihtelevalla menestyksellä, eihän meillä ollut yhteiseloa takanakaan kuin muutama kuukausi. Välillä treenit menivät itseni takia mehtään, sillä jännitin paljon ja tuntui, etten oikein tiedä kuinka Palloa ajetaan. Olin kuitenkin tehnyt Jymyn kanssa yhteistyötä yli 6 vuotta, joten vaihto 20cm korkeampaan Palloon ei ollut helppoa. Hyppypaikkojen löytäminen oli aluksi helppoa, mutta jossain vaiheessa siitä tuli todella hankalaa. Ehkä se, että kehittyi hevosen kanssa ja hevoselle tuli lisää lihasta, voimaa ja vauhtia, ja nyt pitikin keskittyä muuhunkin kuin vain hyppypaikkoihin. Aluksi siis keskityimme Pallon kanssa löytämään pelkästään hyppypaikat, koska hevosella ei ollut kokemusta estehommista lähes yhtään. Kuitenkin treenien ilopilkut, yksittäiset onnistumiset ja hyvät radat, nostivat mieltä ja tuli tunne "Ehkä tästä vielä jotain tulee"

                                    (c) Karoliina Savolainen


Varusteiden löytäminen Pallolle oli (ja on edelleen) hankalaa. Kaikki suojat ovat liian pieniä, satuloissa ei riitä leveys ja muutenkin tavaroiden tulee olla supersuuria. Esimerkiksi estesuojien etsiminen vei meiltä noin 3 kuukautta. Yhdet suojat olivat sopivan pituiset, mutta liian pienet vuohisen kohdalta, toiset taas sopivat vuohisen kohdalta, mutta liian lyhyet. Lopulta löysimme sopivat suojat, ja ne istuvat Pallolle just passelisti. Bootsit tilaamme Agrimarketista, sillä se on ainoa kauppa, josta löytyy XXL-kokoisia bootseja. Pallon bootsien koko on siis XXL, paitsi heijastinbootsit menevät XL-kokoisina. 
      Satulamme on Wintecin Air Care, jossa on valkea kaari (eli siis levein mahdollinen mitä on). Aluksi satula oli täysin sopiva, sillä Pallolle ei ollut kehittynyt vielä lihaksia. Ajan kuluessa satula kävi ahtaaksi, ja mietimmekin useita keinoja, millä saisimme sen sopimaan. Lopulta isäni levensi kaarta niin, että satula sopii Pallolle täydellisesti, leveämpiä satuloita kun ei löytynyt... 
      Pallolle on helppoa ollut löytää loimet, huovat, päitset ja suitset. Ne ovat käytännössä ainoat tavarat, jotka voi ostaa joka paikasta. Loimet vaihtelevat 155cm-170cm riippuen mallista ja valmistajasta. Huovat ovat full-kokoisia, mutta etsin yleensä aina suurimmat mahdolliset yleishuovat, sillä ne ovat estesatulaan sopia. Flättäseitä tai estehuopia en voi edes ajatella Pallolla käytettävän. Suitset ja päitset ovat Xfull-kokoisia, ja niissä sentään löytyy valinnan varaa. :)
Ompas hassu kuvakulma :D
Pallon vanhat nahkapäitset ja Siilin 100cm voittoruusuke
(c) Minä



Keväällä alkoi kisakausi, ja ensimmäisistä aluekisoistamme nappasimme kiinnostavat tulokset: 90cm hyl, 100cm 1.sija (ainoa 0-rata). Kisakausi jatkui vaihtelevalla menestyksellä, ja kesän korvalla hyppäsimme ensimmäisen 110cm ratamme Sorsasalossa. 100cm on muuttunut vuoden kuluessa varsin perusradaksi, ja ne radat ovatkin usein päätyyneet toiseen vaiheeseen. Toki 100cm on ollut hyvin vaihtelevia suorituksia perusradan 12vp aina 0/0-tuloksiin.
       110cm radat ovat menneet huonommin kummankin kokemattomuuden johdosta, virhepisteet ovat olleet väliltä 9-13vp. Ei siis kauhean hyvin, mutta itse en ajattele pelkästään virhepisteiden määrää. Ajattelen enemmän sitä kokemusta mitä niiltä radoilta saimme, virheitä joita tein, ja kuinka ne korjaisin seuraavalla kerralla, ja jotkin radat ovat olleet virhepisteistä huolimatta hyviä. Sitä paitsi en odottanutkaan, että ensimmäisenä yhteisenä vuotenamme vetäisimme joka kisasta palkintopöydät tyhjiksi, tai tekisimme supersuorituksia.
      115cm radat menin kaksi kertaa Tahkolla. Ulkokentän rata meni todella hyvin, tulos oli 4vp perusradalta. Sekin tuli siitä, etten ollut varautunut Pallon sivuliikkeeseen. Itse olin katsonut jo meille hyppypaikan valmiiksi, ja sitten Pallo teki pienen sivuttaisliikkeen, ja minulta meni pasmat sekaisin. Muuten rata oli todella hyvä ja sujuva, vaikka eka hyppy olikin hieman outo... (Eli ratsastin päin hemmettiä... Anteeksi Pallo <3)



       Maneesissa ollut 115cm ei mennyt läheskään niin hyvin. Pallo oli sinä päivänä hieman outo, ei oikein ollut hallinnassa ja muutenkin hieman höselö ratsastaessa. Saattoi johtua siitä, ettei ollut pitkään aikaan oltu maneesissa muiden hevosten seurassa. Tulos oli kai 17vp, jos oikein muistan. 3 estettä putosi, tein yhden voltin, että sain kontrollin edes hetkeksi takaisin ja yksi aikavirhe. Hyvin vaihteleva skaala suorituksissa siis.
(Täytyy sanoa, että tykkään Pallon kanssa mennä aikaratsastusluokkia. Tahkolla 100cm oltiin aikaratsastuksessa 3.sijalla vaikka yksi puomi putosikin.)
Kuva Pallosta Tahkolla 13.8. 100cm Mintun ottamassa kuvassa näkyy hyvin Pallon kapasiteetti :)

Savonlinnan aluekisoista:
Aina ei vaan lähde ihan oikein.
Arvatkaa vaan romahtiko koko este..
(c) Miia Keinänen

110cm
(c) Miia Keinänen

100cm
(c) Miia Keinänen




Siilinjärven aluekisoista:
Verkkaa
(c) Miia Ruuskanen



100cm
(c) Miia Ruuskanen



Radalla
(c) Miia Ruuskanen








Kesällä sitten innostuttiin kenttäesteistä. Pallo oli niitä hypätessä ihan super, ei pelännyt mitään ja hyppäsin kaiken reippaasti. Ainoa kenttäeste mikä tuotti ongelmia oli halkopinot. Ne on sellaiset tummat "laatikot" jotka on täytetty haloilla. Niistä päästiin kuitenkin kolmannella kerralla yli. Vaikka löytyi vauhtia, löytyi myös jarrut ja muutenkin hallinta oli parempi kuin rataesteillä. Kenttäesteet olivat mukavaa vaihtelua meille kummallekin, ja niiden jälkeen rataesteille oli helpompaa mennä. Paikat löytyi hyvin, ja muutenkin oli hieman erilaista ratsastusta. Varsinkin portaiden meneminen alaspäin oli aluksi hankalaa, kun ohjat piti antaa kokonaan hevoselle, mutta kyllä siihen tottui muutaman toiston jälkeen.

Kenttätreeneistä 19.6.
(c) Karoliina Savolainen


Juu jäin hieman jälkeen...
(c) Karoliina Savolainen


Isommat portaat ja "ohjienheitto"
(c) Karoliina Savolainen













Pallo hieman liioitteli haudoilla :)
(c) Karoliina Savolainen





Myös kouluratsastus ja koulukisat muuttivat paikkaansa arvoasteikollani. Ennen olin "pelkkä" esteratsastaja, eikä koulukisat kiinnostaneet yhtään tippaa. Pallon kanssa myös koulukisat innostivat enemmän, ehkä myös senkin takia, että kenttäkisoissa kouluosuus on mukana. Kävimme tänä vuonna HeC-tason kisoja, joissa saimme varsin hyviä tuloksia. Ensimmäiset koulukisat menivät penkin alle, sillä Pallo pelkäsi tuomaripäätyä yli kaiken ja "juoksi pois alta" koko radan ajan. Saimme siitä sen 50,5% mikä oli kyllä ihme. Seuraavaksi menimme Siilinjärven alueHeC:hen, joka sujui paljon paremmin. Tulos oli 56,944%. Sen jälkeen olisi ollut kenttäkisat, mutta ne menivät sitten siihen kiveenastumiseen...
     Syksyllä kävimme vielä Maaningalla kaksi HeC:tä vääntämässä, Harrasteluokan ohjelmasta 57,81% ja HeC:1:stä 59,00%. Maaningan kisat menivät ylivoimaisesti parhaiten, Pallo oli radalla superhyvä, kuunteli mielettömän hyvin ja oli todella miellyttävä ratsastaa. Tänä vuonna aion mennä muutaman HeB-radan, jos vain osuvat sopiville päiville kisat, ja päästään harjoittelemaan tarpeeksi.

Kenttäkisojen radalla
(c) Karoliina Savolainen


Tänä vuonnan panostan omassa ratsastuksessani istunnan parantamiseen. Istuntani on suht' hyvä, parempi nyt kun lyhensin jalustimia, mutta vielä on muutama ongelmakohta: jalat seikkailee välillä, myötään vartalolla liikaa ja käsillä liian vähän. Myös malttia pitää hankkia radoille mukaan, sillä Pallon kanssa kaikki tapahtuu 3 kertaa nopeammin kuin Jymyllä, ja itse olen välillä hukassa juuri sen takia. Muutenkin perusvarmuutta korkeammille esteille, ja tottakai ratsastuksellisesti hyviä ja virhepisteettömiä ratoja. Näihin tulee tapahtumaan parannusta, olkoon se minun uuden vuoden lupaukseni tänä vuonna.


Treeneistä
(c) Miia Keinänen

                              Aloitetaan vuosi 2012 hyvällä tsempillä ja meinigillä!