Tervetuloa seuraamaan matkaa henkeen ja vereen heppatytön, lahjakkaan kouluruunan, nuoren estetamman, uraansa aloittelevan oripojan ja vierailevien tähtien seurassa!
Hupsista vaan, onpas jäänyt hieman kirjoittelematta tänne... Tässä välissä on käynyt vaikka mitä, niin ikäviä kuin kivojakin asioita.
Rakas, ihana koirulimme Pusu (Te-Biit's Xtreme Kisser) päästettiin ikiuneen 25.10.16 myrkytyksen vuoksi. Onneksi pennut olivat kerenneet jo vieroittautua Pususta, joten ne selvisivät kaikesta hyvin ja turvallisesti, ja jatkavatkin matkaansa omien perheidensä kanssa. Meille jäi loppujen lopuksi yksi pentu kotiin, Pikantti, joka onkin varsin energinen ja vilkas tapaus, mutta kuitenkin kuin Pusu läheisyyttä hakiessaan. Toivomme kaikkea hyvää, ja ennenkaikkea pitkää ja turvallista elämää Pusun pennuille, Pusun vahtiessa pilvien päältä <3
Pikantti
Hevoset ovat kaikki vihdon taas treenikunnossa, ja itsekin olen päässyt muutamia kertoja jo ratsastamaan :) Puolisolta sain joululahjaksi pari ratsastustuntia, joita odotan innolla! Ihanaa päästä välillä opetukseen muillakin kuin omilla hevosilla, ja se tekee todella hyvää omalle ratsastustaidolle. Arskan kanssakin ollaan edistytty, nyt on liinassa selästä käsin ravattu sekä itsenäisesti opeteltu pysähtymis-, kääntymis- ja liikkeellelähtöapuja kentällä. Siitä tulee vielä hyvä hepoinen :)
Rauhallista ja turvallista uutta vuotta kaikille! Kirjoittelen taas joskus :)
10.10.2016 syntymäpäivä vailla vertaa :) Silloin oli sekä Jarkon, Pusun, Pusun kasvattajan että Pusun 7 pennun syntymäpäivä <3
Pusu viimeisinä tiineysvuorokausina
Pusu synnytti 7 kaunista narttupentua, jotka ovat hauskasti perineet pääasiassa isänsä brindle-värityksen, muutama näyttäisi olevan punainen väriltään, mutta ei yhtään mustaa :D Ja sellainen musta oli tilauksessa :D
Lapsukaiset
Nyt sitten seurataan pentujen kasvua, mittaillaan päivittäin kahdesti painoja ja ihastellaan pieniä ihmeitä. Mitenköhän noista pystyy aikanaan luopumaan?
Voi kääk, miten tämä blogi on jäänyt vähemmälle, mutta minkäs voit kun aikaa ei ole ylimääräistä. Tallissakin alkoi sisäkausi kuun alusta, niin tallityöt työllistävät jo monta tuntia päivässä, sen päälle kotitalon remppa, sairastelevat hevoset, tuntienpidot ja jossain vaiheessa pitäisi siivota kotiakin. Vaikka hommaa olisi viidelle apulaiselle jaettavaksi, en silti vaihtaisi tätä elämää mihinkään. Miulla on ihana perhe, ihana koti, ihanat eläimet ja pian toivottavasti kuusi pientä mäyräkoiran pentua hoivattavana. Hevosten selkään en ole päässyt ikuisuuteen, en edes muista milloin olisin viimeksi ratsastanut... Kaikki kolme ovat viettäneet tässä kuussa sairaslomaa, ja enemmän ja vähemmän sitä kesälläkin.. Aloitetaas vaikka Pallosta. Pallo sai ihmeellisen takapäähalvauksen kesken vuokraajan ratsastuksen. Onneksi vuokraaja kerkesi pois selästä ja saimme yhteissätuumin Pallon kaadettua maahan. Pallon maassapitoon meitä oli neljä, sillä Pallo olisi kokoajan halunnut nousta ylös, vaikka jalat eivät kantaneet. Onneksi meillä oli eläinlääkäri tulossa silloin tutkimaan noita kahta muuta, pitikin mennä vitsailemaan että Pallo enää puuttuu kolmikosta. Eläinlääkäri antoi Pallolle kipulääkettä ja olikohan kortisonia sekä määräsi 5 päivän tujakan kipulääkekuurin. Pallolta putosi tapahtuman yhteydessä lanneselän jälkeen pari nikamaa alaspäin, ja paras arvaus tapahtuman syyksi olikin hermopinne nuorena sattuneen onnettomuuden jälkiseurauksena (Pallolla on siis kaaduttu aikanaan Suomessa sen ensimmäinen omistajan aikana). Pallolla kävi viime viikolla kiropraktikko ja heti käynnin jälkeen Pallo näytti jo paremmalta. Tällä viikolla kiro käy vielä uusiksi ja sen jälkeen loppuviikko näyttää tuleeko Pallosta enää hevosta. Itse olen pikkuhiljaa valmistellut itseäni siihen, että Pallo ei enää joulua nää, mutta toivon toista lopputulosta. Pallo kuitenkin on niin tärkeä ja rakas, että sen puolesta tehdään kaikki, myös vihreämmille laitumille laskeminen, jos se on paras vaihtoehto. Nyt eletään päivä kerrallaan ja toivotaan ihmettä Pallolle <3 Arska sai kesällä ampparin piston kertaa 2 ja sen jälkeen enemmän ja vähemmän ontunut. Tutkittiin se myös ja ohjeeksi tuli kavioasennon pieni muutos ja kiropraktikon käsittely myös. Arska kasvoi kesällä etupään samalle tasolle kuin takapään, mutta nyt on taas kasvanut takapäällä korkeutta... Eläinlääkärin kanssa epäillään, että sillä on saattanut nikamat jäädä nopeiden kasvupyrähdyksien kanssa ahtaalle, jonka vuoksi sen takapää on tällä hetkellä ataktinen. Siispä kiroa, rauhallista liikuntaa ja mahdollisimman vähän ratsastusta kunnes näyttää paremmalta. Arveltiin kiron kanssa, että Arska todennäköisesti (jos kasvu jatkuu samanlaisena) kasvaa sinne 7-8 -vuotiaaksi asti kuten Pallokin, joten sen kanssa kannattaa nyt edetä rauhassa (ihan kuten olin ajatellut jo aiemmin). Juteltiin myös kuinka SRL:n kisaluokat nuorille hevosille ovat ihan väärät luuston ja muun kehityksen kannalta, ne ovat vanhentuneet ja ihmeteltiinkin miksi niitä ei uudisteta uusien tutkimuksien mukaisiksi. Noh, Arskan kanssa ei ole kiire, kuten ei ollut Pallonkaan kanssa. Katsotaan sitten ensi kesänä uusiksi ratsastusta :D
Prinsessalla oli pieni kavionivelen tulehdus ja sen nyt pitäisi ainakin kuntoutua käyttöön. Viikon sairasloman jälkeen Prinsessa vaikuttaakin jo oikein hyvältä, se saa tällä viikolla vielä hieronnan hemmotteluksi, jospas sitten päästäisiin jo treenaamaan ja ehkä joskus kisoihinkin :D Mutta tällaista tämä on näiden hevosten kanssa; välillä paistaa aurinko ja välillä mennään niin syvissä vesissä ettei rajaa. Parempia aikoja odotellessa...
Onneksi muuten ollaan oltu terveitä ja remonttikin on edennyt ihanasti. Vielä kun saisi lämpimän veden sisälle käyttöön..
Ensi kertaan, jospas joskus useamminkin pääsisi päivittämään :)
Pari päivää sitten se tuli, päivä jolloin totesin, että nyt laitetaan Arskalle ratsastaja selkään. Olin kerennyt peräti kahdesti käydä Pallon kyydissä ennen Pallon kesälomaa (tämän viikon lomailee) ja Sallan treenaillessa Prinsessan kanssa meillä ollessaan, totesin olevan sopiva hetki Arskan kanssa edistymiseen.
Sopivasti tuli kuuma päivä (Vuokko miulle suositteli kuumana päivänä nousemaan ekaa kertaa kyytiin kelin rauhoittaessa hevosta), ja Arskan luonteesta johtuen olin varma ettei meille ongelmia tule. Toki jännitti, mutta luotto hevoseen oli kova. Alkuun juoksutin Arskaa 15 min liinassa, jotta se sai lämmitellä lihaksiaan, onhan ihmisen kantaminen aikamoinen rasitus tottumattomille lihaksille. Sen jälkeen kiinnitettin ohjat suitsiin ja aloitettiin selkäännousuharjoitukset. Aluksi painoin jalalla jalustinta alaspäin, jolloin selkään tulee painetta. Tällä testasin miten Arska reagoisi painoon selässään. Sitten nousin vain hieman jalustimen varaan ja laskeuduin alas muutamia kertoja. Sen jälkeen nousin selkään, istuin hetken ja tulin pois. Tämän toistimme kolmesti, jonka jälkeen uskaltauduimme kokeilemaan pienen pätkän käyntiä. Ja voi että, rakastuin tuohon ankkamaiseen käyntiin ja osasin heti kuvitella millainen Arskan laukka tulee olemaan, kun sitä joskus päästään kokeilemaan. Alla video (lyhennetyistä klipeistä tehty), jossa näkyy miten hommat etenivät. Jätin ääniraidan kuunneltavaksi, niin saatte kuunnella meidän kaikkien jännittyneitä höpinöitä :D Nyt kokeillaan viikottain käydä kerran selässä ja pikkuhiljaa koetetaan päästä kävelemään ilman taluttajaa (kunhan ensin opetellaan ohja + pohje selästä käsin).
Huh hei ja hellurei! Kiirettä on pitänyt, kesäkuussa syntyi ihana tyttäremme ja eilen hän sai nimensä <3 Joten ymmärtänette ettei aikaa ole blogille ollut nyt hirveämmin. Parin viikon päästä pääsen toivon mukaan takaisin satulaan, kunhan jälkitarkastus on suoritettu ja treenilupa myös vatsalihaksille saatu :) Sitten ehkä vähän enemmän tarinaa kerrottavana, kun alkaa Pallon kanssa koulutreenit, Prinsessan kanssa koulu- ja estetreenit ja Arskan kanssa ratsastajaan totuttautuminen. Arska on edistynyt todella hyvin ja laidunaikana kasvanut takakorkeutensa etupäällä kiinni, jes! Toivottavasti Arska ottaa meikäläisen selkään kiipeämisen hyvällä vastaan :D Siitä sitten materiaalia takuuvarmasti! Valitettavasti mukaan mahtuu nyt ikäviäkin uutisia, äitini Survi-tamman lähdettyä vihreämmille laitumille tapaturman seurauksena. Kaikki tämä tapahtui niin nopeasti, että taas realsoitui, ettei mikään ole ennalta selvää eikä kannata jättää huomiseen sitä minkä voi tehdä tänään, koska ei voi tietää onko huomista enää. </3
Huuh, hirveän nopeasti mennyt aika, nyt jo kesäkuu menossa, eli kohta on talvi! No ei nyt vaineskaan, nautitaan kesästä, ötököistä ja kuumuudesta, kun vielä niistä voi valittaa, kohta alkaa kurakelit ja pakkaset.
Kauhea kiire on ollut koulu- ja kotihommien parissa, niin tännekin kirjoittaminen on jäänyt.. Koulu on vihdoin ohi, näytöt suoritettu erittäin hyvin arvosanoin ja todistus tulee käteen 16.6., jee! Kaksi vuotta rutistusta takana, ja eläintenhoitajan tutkinto taskussa. Nyt ei tarvitse kuin miettiä, mitäs sitten :D
Salla ja Pallo kävivät kisoissa pari viikkoa sitten. Verryttelyssä eräs ratsukko ajoi suoraan verryttelyhypyn jälkeen Pallon kylkeen ja Salla putosi. Radalla saman esteen kohdalla Pallo näytti säikähtävän jotain (liekkö takana ollut valmistautuva ratsukko liikahtanut ja Pallo pelästynyt, että sieltä taas tulee joku kylkeen) jolloin Salla valitettavasti putosi todella pahannäköisesti suoraan pää edellä. Onneksi saman tien yritti nousta ylös ja päästi valituksen, jotta näkyi että hengissä on. Itse olin onneksi ihan parin metrin päässä nurkassa ja pääsin nopeasti painamaan Sallan takaisin maahan ja avaamaan turvaliiviä hengityksen helpottamiseksi. Kisajärjestäjä halusi varalta kutsua ambulanssin paikalle, ja Salla pääsikin sitten ihan kunnon tarkastukseen sairaalaan. Mitään ei onneksi tullut, ja sairaalassa Salla harmittelikin kun ei päässyt ratsastamaan 80cm luokkaan.
Ja voin sanoa, että harmitti Sallan puolesta. Salla ratsasti ihan superhyvin! Aivan erilaisella asenteella kuin viimeksi ja hyvin tarkasti jokaiselle esteelle. Olisi suonut Sallalle onnistuneen kisapäivän ja radat, mutta tästä ei auta kuin treenata lisää ja sitten seuraaviin kun aikataulut antavat periksi.
31.5.16
Arskan kanssa ollaan edetty, nyt ensimmäistä kertaa ollut liinassa satula selässä eikä pieni mies välittänyt siitä lainkaan! Olen kyllä hyvin ylpeä tuosta, kuinka järkeväksi se aina välillä osottautuu omien pentujuttujensa keskellä :D Teki mieli mennä suoraan istumaan kyytiin, kun niin nätisti oli satulan kanssa, mutta ehkä odotamme sitä vielä hetken.
<3
2.6.16
Arska on myös todella hienosti ollut laitumella muiden kanssa, ja sen alkurallit olivat kyllä niin huvittavan näköisiä, kun pääsi ensimmäistä kertaa piiiiiitkälle suoralle rallittelemaan :D
Hepat ovat kyllä olleet onnellisia laitumella, onhan se niille luonnollista ja mukavaa vaihtelua loppuvuoden tarha-talli -elämään. Tänään otin muutamia kuvia samalla kun kävin vesiastioita täyttämässä, ja Pallolle iski oikein hellyyshetki <3 Sen oli pakko päästä syliin ja vain häntä olisi saanut kuvata ei muita lainkaan :D Otettiin muutama helfiekin, ja alle yksi kesäterveiseksi lukijoille :) Mukavaa kesää kaikille!
Kesäterkkuja meiltä kaikilta!
R.I.P.
Pupu Tupuna
2015-2016
Parhaimmat lähtevät aina ensimmäisinä <3
Sallan kanssa ollaan nyt muutamissa kisoissa käyty, ensi sunnuntaina on vielä yhdet ennen muutaman viikon taukoa. Toissaviikolla käytiin harjoituskisoissa Jokirannan kentällä, siellä Salla hyppäsi 50cm ja 70cm. 50cm ei valitettavasti ole videota, siitä ei kunnolla saanut selvää ja se alkoi kameraongelmien vuoksi kesken. Nollaradat tuli molemmista luokista, olen hyvin tyytyväinen miten parivaljakolla meni ja varsinkin Pallon käytökseen :) Pallo oli pikemminkin unessa kuin hereillä, mutta isolla ulkokentällä ja estekorkeuden ollessa noin matala, ei se haittaa lainkaan :D 70cm Pallo heräsi hieman enemmän, mutta meni turvallisen rauhallisesti radan läpi :)
Eilen oltiin Kantelesärkän harjoituskisoissa, joissa Salla meni 70cm ja 80cm. Ensimmäistä kertaa näin tällaisilla korkeuksilla oikeasti erikoisesteitä, ja Salla jännitti niitä kauheasti. Verryttely oli ulkona ja radat sisällä, jolloin sisälle tullessa sai hypätä yhden esteen. Sallan kanssa päätettiin ottaa tuo kakkospysty (mikä ei videolla näy), koska Sallan mielestä se oli pelottavin. No Sallahan jännitti sitä, jolloin Pallokin jäi sitä katsomaan ja pysähtyi eteen. Salla istui todella etupainoisena ja jäykkänä, jolloin tulla humpsahti sieltä alas hidastettuna. Eikun tyttö uudelleen kyytiin ja sai uuden hyppy-yrityksen, jolla ei ollut mitään ongelmaa. Ja siitä vain radalle.
(c) Mai Mönkkönen
Radalla Salla jännitti vielä kauheasti, näkee tuosta istunnan jäykkyydestä. Tuloksena 8vp (kielto + pudotus), mutta hyvä ja opettavainen kokemus Sallalle, että pitää silti ratsastaa vaikka vähän jännittäisi. Radan jälkeen Salla oli maansa myynyt, mutta 80cm verkassa tormistui todella hyvin ja alkoi oikeasti ratsastamaan. Meno näytti todella hyvältä, ja Sallakin lähti paremmalla fiiliksellä radalle.
80cm (c) Mai Mönkkönen
80cm verkkahyppynä otettiin muuriokseri, koska siihen oli tullut "ainoana uutuutena" isommat muurilaatikot, ja halusin että Salla saa niitä kerran testata ennen rataa. No siinähän ei ollut mitään ongelmaa, joten radalle mars mars.
Radalla Salla ratsasti todella hyvin! Ainoastaan muuriokserille hieman himmasi, minkä takia menivät liian lähelle ja etupuomi putosi. Tuon pudotuksen jälkeen Pallokin hieman heräsi ja lähti reippaammin etenemään, jolloin Sallan ei tarvinnut kuin ohjata tolppien väliin ja pysyä kyydissä :D
Radan jälkeen Sallakin oli todella tyytyväinen, harmitteli tuota pudotusta, koska oli tuntunut hyvältä ja olisi halunnut uusintaan. Tärkeintä kuitenkin oli, että sai hyvän fiiliksen radalla ja luotti hevoseen "hankalan" ensimmäisen radan jälkeen.
Sunnuntaina sitten uusi yritys seuraavissa kisoissa, myös luokat 70cm ja 80cm :)
Ihanaa kun luonto alkaa pikkuhiljaa heräilemään kohti kesää. Nyt olen nähnyt jo pääskysen, hirmuisesti sammakoita, muutamia pikkuperhosia ja hiiiirveästi ötököitä. Laitumetkin alkavat jo vihertämään mukavasti, ja nyt vain toivotaan että kasvavat nopeasti ja saadaan heppaisia aloittelemaan laidunkautta vihreään totutuksen jälkeen :) Kuumien kelien vaikutus näkyy hyvin hevosissa; vettä kuluu, viimeisetkin talvikarvat lähtevät vauhdilla ja kuten Pallo viikonloppuna totesi, mutakylvyt viilentävät mukavasti....
Kännykkäkuva muta- ja heinäkylvyn jälkeen...
Viikonloppuna Salla kävi treenaamassa Pallolla helatorstain harjoituskisoihin, joissa starttaavat 50cm ja 70cm luokissa. Voin myöntää, että hieman jännittää kun Pallo pääsee isolle ulkokentälle ja vielä esteiden pariin. Toivottavasti jarrut ovat mukana :D
Pikkusiskon treenirata
Salla pääsi myös ottamaan ensimmistä kertaa kosketusta maastoesteisiin, kun harjoitusradalle laitettiin matala A-este. Alkuvaikeuksien jälkeen sen hyppääminen meni todella hienosti ja samoin koko radan. Voin sanoa että kaiho tuli itsellekin kyytiin ja hyppäämään, kun Pallolla se on vaan niin helppoa. No jos jossain vaiheessa itsekin taas pääsisi kyytiin ja treenaamaan. Nyt Salla treenailee ja kisailee oman kiinnostuksen mukaan Pallolla, katsotaan miten kauden avauskisoissa käy huomenna ja mikä on kiinnostuksen taso sen jälkeen :D
Jihhuu! Tamman jalka on jo parempi ja nyt sille on sopiva koulusatula (ainakin hetkeksi :P). Koulusatula on siis malliltaan Pfiff Lovell ja leveydeltään 3, hui! Kauhian leveä tuo tamma vaikka ei siltä näytä... Nyt kun koulusatula sopii, niin pitää silmäkovana seurata pysyykö estesatula vielä käytössä, kun tamma alkaa lihaksia kehitämään.. Toivottavasti vielä ainakin vuoden tai pari tai vaikka enemmän.. Ainoa mikä siinä estesatulassa on inhottavaa, niin siinä on karmean kova penkki :/ Arskan kanssa ollaan edistytty liinajuoksutuksessa kivasti, suitsien kanssa juokseminen on jo helpon oloista ja seuraavaksi päästäänkin lisäämään kyytiin satula! Jarkko sattui kivasti paikalle ottamaan pienen videonpätkän, niin saatte tekin nähdä Ari-Matin juoksemista :) Vielä se on takapäästä hyvin voimaton syksyn leikkauksen jäljiltä, ja sen takia nuo takajalat on välillä hyvin hauskannäköiset. Mutta yllättävän hienot liikkeet sillä jo nyt on vaikka se tuntuu päivittäin kasvavan kokoa ja menettävänsä sitä myötä raajojensa hallinnan :D Jospas se sitten 7-vuotiaana olisi suurinpiirtein oikeassa koossaan.. Katsotaan saadaanko ensimmäisestä satulakerrasta myös videota, toivottavasti :)
Prinsessan kanssa jouduttiin nyt turhautumaan erittäin kovasti... Tyhmä tamma meni ja potkaisi aitaa leikkiessään, ja löytyikin eräänä iltana täysin kolmijalkaisena tarhasta. Äkkiä sisälle ja tutkimaan; ei turvotusta, ei arkuutta, ei lämpöä, ei haavoja, ei mitään. Ei yhtään mitään. Mutta kolmijalkainen.
Kävin jalan läpi varmaan kolme kertaa tarkkaan syynäten ylhäältä alas, ja viimeisellä kerralla aristi ihan minimaalisesti takareiden keskiosasta. Vähän tarkempaa tutkiskelua, ja kyllä, sieltä löytyi pienenpieni arkova kohta. Läträttiin Arnikaa ja laitettiin BOT-loimi vartiksi kyytiin, sekä kipulääkettä hieman pienellä annostuksella. Sitten yöksi nukkumaan ja aamulla jännittämään mitä löytyy.
Aamulla löytyi pirteä hevonen joka edelleen osittain kolmijalkainen. Eikun Arnikaa, kipulääkettä ja loimi niskaan ja pihalle. Illalla löytyi jo melkein tasaisesti kävelevä hevonen ja noin nyrkin kokoinen kova kohta takareidestä, eli mustelma. Arnikaa, kipulääkettä ja BOT-loimi vartiksi ennen nukkumaan jättöä.
Seuraavana aamuna kaikilla jaloilla kävelevä hevonen, jes! Arnikaa, minimaalisesti kipulääkettä ja loimi niskaan, päivällä 10min talutus, illalla Arnika + BOT-loimi 20min. Seuraavana päivänä ei mitään, halleluuuja!
Ja kaksi päivää sitä riemua kestikin... Iltatallia tehdessäni huomasin tukkijalan... Ja tottakai se on se sama jalka. Paniikki iski, nytkö siellä on joku jänne posahtanut. Eikun tutkimaan; ei arkuutta, ei kuumotusta, ei haavoja, vain turvoksissa. Voi hyvä halvattu sentään, mikä ihme tämä on. Linimenttiä yöksi ja nukkumaan.
Aamulla antibioottiresepti imppariin, hoitona kylmäystä/linimenttiä ja kävelytystä jos ei onnu. No alkuunhan se jalka oli niin tukki, että ei tamma sillä kunnolla pystynyt kävelemään, kun nivelet eivät taivu... Eilen käveli jo paremmin, tänä aamuna turvotus jo vähän laskenut, eli uskaltaa hieman jo kävelyttää ja katsoa miten siihen reagoi. Vissiin tamma halusi oman loman tähän keväälle...
Jos jotain positiivista haluaa miettiä, niin ainakaan tamma ei ole kipeän näköinen vaan hyvin virkeä oma itsensä. Ja Arska juoksi ekaa kertaa suitset päässä (ja näytti ne päässä jo hevoselta :D), eikä ollut ongelmia! Jospas sitä kohta päästäisiin satula lisäämään kyytiin :)
Eipä tässä muuta kuin parannellaan yhtä hevosta, koulutetaan toista ja toivotaan että kolmas ei enää ikinä hajoa tai yksikään muukaan näistä karvakorvista...
Huh huh kun aika vierähtää... Tässä kirjoitusten välissä on vierähtänyt melkein kuukausi ja todella paljon asioita kerennyt jo tapahtua. Mummini poistui tästä maailmasta, ja onneksi kerkesimme käydä hänen 80-vuotis syntymäpäiviään juhlistamassa ennen poisnukkumista. Mummi oli todella iloinen ja pirteä, ja haluankin ajatella hänen lähteneen hyvin onnellisena ja rauhassa kohti rakkaitaan sateenkaarisillan tuolla puolen.
Hautajaiset ja muistotilaisuus olivat kauniit ja tunteelliset pienellä porukalla. Liekkö hormonitoiminta vaikuttanut siihen, kun itkin enemmän kuin olisin arvannut tai uskonut itkeväni. Tai sitten vain ikävä. Mummista jäi hyvin kaunis muisto viiimeisen reissun myötä <3
Kevät on saapunut vauhdilla; paikat alkavat olla sulat, kenttä on pian jo kuiva ja hevoset vaihtavat talvikarvojaan pois. Ja varmin merkki; huopapyykki! Nyt pystyy taas kuivattamaan huovat ulkona auringossa, jolloin on aika pesaista tallista pois se talven aikana syntynyt pino.
Pieni kevään ihmelapsi syntyi myös asiakkaamme hevoselle, ja voi että pieni varsa on söpö ja pehmeä <3 Kuva lapsukaisesta löytyy muuten yrityksemme facebook-sivulta, jos haluatte käydä katsomassa :)
Prinsessalla on menossa satulansovitusrumba, tällä kertaa etsitään koulusatulaa. Se on muuttunut paljon ja nyt näyttäisi kasvukin pysähtyneen, joten satula meni vaihtoon. Pfiff näyttäisi ensimmäisten sovitusten perusteella olevan sopiva satula, nyt vain metsästän sitä nappi-Pfiffiä joka tuolle neidille istuisi kyytiin, ja mielellään ilman ylimääräisiä romaaneja ja karvoja välissä. Mutta pääasia että saataisiin toimiva (ja mielellään edullinen) satula, jotta treenejä pääsee jatkamaan, varsinkin kun neiti on nyt osoittanut suurta kehitystä koulupuolella ja liikkeet alkavat muistuttamaan jo hevosta (kiitos Henna!).
Pallo on saanut lihasta ja alkaa taas näyttämään sairasvuoteelaisen sijasta hevoselta. Hirveä hinku olisi kunnolla treenaamaan, mutta vielä ei pysty... Jospas se tästä aika menisi nopeasti. Ja mukavahan se on, että välillä kouluratsastukseen on oikein hinku eikä se ole ainaista pakkopullaa :D Kovasti kyllä olisi hinkua kenttäesteillekin, mutta tänä vuonna saattaa jäädä meiltä kenttäesteet kyllä hyvin minimiin. On sen verran remppaa ja tekemistä koko kesälle (ja loppuvuodelle ja seuraaville vuosille....), että ei paljoa tarvitse uneksia minnekään monen tunnin päähän lähtemisistä...
Jos se joskus näyttäisi vielä tätäkin paremmalta se meno :D Ainakin ratsastaja pitää saada suoraksi :D Vuodelta nakki ja muusi Onesin kenttäkisoista (c) Miia Keinänen
Unelmista puheenollen, huomasin että Suonenjoella olisi sennuleiri heinäkuun lopussa ja kauhea leirikuume iski... Milloin lie olen viimeksi ollut leirillä..? Silloin joskus Vanhamäellä kenttäleirillä Pallon kanssa ja silloin oli ihanaa kun jatkuvasti oli joku katsomassa omaa ratsastusta ja korjaamassa sitä parempaan suuntaan. Tekisi niiiiiiiin hyvää joku tuollainen viikon tehokurssi, mutta taitaa sekin haave saada odottaa vähintään ensi vuoteen että pääsisi toteuttamaan, ellei jotain kivaa tehokurssia tule esim. syksyllä lähitalleille. Pallon kanssa haluaisin koulupainotteiselle leirille, jotta joskus saataisiin se varmuus lähteä sinne A:han kuviokellumaan. Mutta sitten alkaisi taas varusterumba, kun pitäisi löytää sopivat kankisuitset Pallo the jättipäälle :D
Arska the ankanvarvas on oppinut liinajuoksutuksen! Jee! Olen yllättynyt kuinka fiksu tuo vauva välillä on, ihan parissa kerrassa oppi idean, ja nyt jo hienosti juoksee liinassa. Seuraavaksi aletaan lisäämään varusteita niskaan ja toivottavasti kesään mennessä osaisi juosta kaikki varusteet päällä kaikissa askellajeissa rentona ja tyytyväisenä. Tuntuu että Arska olisi kauheasti kasvanut nyt talven aikana, en nimittäin enää näe sen selän yli :D Pitää varmaan joku päivä koettaa jokin epävirallinen mitta ottaa, että näkee tuota kehitystä ja pystyy sen tiimoilta suunnittelemaan jatkoa mm. selkäännousua.
Mutta nyt palaan töiden pariin, vielä viimeiset rutistukset olisi kouluakin jäljellä ennen valmistumista... Adios amigos ja kuulumisiin!
12.3. aamulla pakattiin molemmat heppaset autoon ja suunnattiin kohti Romoa ja uutta kisapaikkaa. Käytiin Hiihtiscupin toisessa osakilpailussa, joka valitettavasti jäi viimeiseksi tälle vuodelle kelien vuoksi. Meikäläistä jännitti taas kauheasti, mutta onneksi on tuollainen luottoporukka ympärillä niin pystyy tällaisiin skimbaloihin lähtemään pitämään hauskaa.
Perillä käytiin maksamassa ja kävelemässä rata, harmittavasti uohdin sen kuvata, sillä tajusin vasta loppuradasta että eihän sinne pääse katsojat oikein katsomaan. Nyt olisi ollut käyttöä gopro:lle :P Mutta rata meni näin (osa näkyy tuossa videolla): ravipuomit (3kpl, joka väliin osuttava väh. yhden jalan), hiihtäjän pujottelu, hiihtäjän pikkukumpare, este ratsukolle, hiihtäjän pikkukumpare, puolenvaihto ristiin, yhteispujottelu, hidaste-este (tähän asti näkyy videolla), ylämäkimutka, hidaste-este, suoran päässä este ratsukolle (ylläoleva kuva), iso kumpare hiihtäjälle, isot kaksoiskumpareet hiihtäjälle, ratsukolle este, ketunhännän nappaaminen, iso kumpare hiihtäjälle ja ratsukolle kaarresarja (10m).
Ensin mentiin Prinsessalla, ja verryttelyssä taidettiin kiertää kahdesti tuo rata kokeillen eri juttuja. Prinsessahan oli taas elementissään ja olisi halunnut kovempaakin mennä :D Tämä rata oli edelliskertaista teknisempi, joten ihan yhtä kovaa ei pystynyt menemään kuin pienissä pätkissä. Prinsessan kanssa tuli yksi virhe, tuo kuvassa näkyvä este putosi kun Prinsessa ei suostunut kunnolla tulemaan takaisin ja paikka meni siinä vauhdissa liian lähelle. Muuten Prinsessan kanssa rata meni todella hyvin :)
Pallon mielestä kaikki oli ihan kauhean jännittävää ja pelottavaa :D Lähtö- ja maaliviivat oli merkattu sinisellä maalilla maahan, samoin kumpareiden rajat ja sekös oli pienestä miehestä pelottavaa :D Ja voi kauhistus, kun ravipuomitkin olivat siniset :D Pallohan totesi verkkakierroksella, että noihin väleihn (noin 1,2m) mahtuu ihan hyvin laukallakin.... Pikkuinen pahvi tuo Pallura <3
Rata meni kuitenkin loppupeleissä erittäin hyvin vaikka Pallo olikin "säpsynä" radalla :D Yksi virhe tuli Pallonkin kanssa, viimeisellä kaarresarjalla putosi toinen puomi kun Pallo alkoi omiaan tuijottelemaan juuri ennen estettä. Radan jälkeen taputukset Pallolle ja loppukäyntejä kävelemään ja jännittämään tuloksia.
Prinsessa 1 sija, Pallo 2.sija, Jarkko paras skimbaaja-erikoispalkinto
Niinhän siinä sitten kävi, että Prinsessa voitti, Pallo oli kakkonen ja lisäksi Jarkko sai vielä erikoispalkinnon suksitaidoistaan :) Molemmat hepat saivat tuplaruusukkeet, Prinsessa sai lisäksi esinepalkintona ihanan lämpimän ja ison kaulahuivin ja uuden narun, Pallo sai uuden harjan, tarpeellisia tavaroita kaikki :) Jarkko sai ruusukkeen lisäksi tuoreen vohvelin hillolla ja kermavaahdolla, mikä upposi salamavauhtia :D
Aivan älyttömän hauskoja tapahtumia ovat olleet nämä hiihtiskisat ja niissä on ollut todella hyvä henki! Nyt vain seuraavaa "kautta" odottamaan ja treenaamaan niitä varten, jotta ollaan ensi talvenakin iskussa ;) Suosittelen kyllä kaikkia kokeilemaan, jos vain turvallinen mahdollisuus on! Todella hyvää treeniä hevoselle vetoharjoituksena, sekä koko ryhmälle mukavaa virkistystä :)
Palataan taas piakkoin koulutreenipostauksien merkeissä! Ihanaa ja karvanlähtöistä kevättä kaikille :)
Huhhei, että oli hauskaa lauantainta! Käytiin hiihtoesteratsastuskilpailuissa (huh miten pitkä sana..) molempien heppojen kanssa niin sanotusti putsaamassa palkintopöytä :D Meikäläinen jännitti, siis oikeasti jännitin (ja mie en normaalisti jännitä :D), noita kisoja kun ei ole kokemusta lainkaan tästä lajista ennalta, ei tiennyt miten siellä kaikki tapahtuu ja miten lähdöt yms. hoidetaan. Mutta onneksi tuolla oli superhyvä ja mukava porukka ja henki koko tapahtuman ajan, meille jopa neuvottiin kuinka rata kannattaa tietyiltä osin ratsastaa, jotta se on turvallisinta.
(c) Hanna Käräjäoja
Rata oli kahdeksikon muotoinen ja sisälsi erilaisia esteitä; hiihtäjälle hyppyrit, hidaste-este, kumpareet ja narunheitto, ratsukolle 3 hyppyä ja koko valjakolle tarkkuuseste paaleista ja pujottelu. Rata oli todella mukava, mielestäni juuri sopivan haasteellinen ekoiksi kisoiksi ja pohja oli loistava!
Verryttelyssä saimme ratsastaa radalla ja kokeilla kaikki tehtävät läpi niin useasti kuin kerkesimme sallitussa ajassa. Prinsessan kanssa lähinnä testattiin nuo hyppyrit, että mitä se sanoo kun hiihtäjä perässä hyppää, ja muutaman kerran pujottelua (tietysti muutamat hypyt). Tuolle vastamäkihyppyrille piti tulla kovaa, jotta hiihtäjän oli turvallista siitä hypätä, ja siinä oli myös pisimmän kamikazehypyn mittauspiste (punaiset viivat maassa). Pallon kanssa kierrettiin rata muutamia kertoja vaan läpi ja todettiin että Pallo kyllä osaa :D
(c) Hanna Käräjäoja
Prinsessan mielestä tuo vastamäkihyppyrin suora oli kaikista paras, koska se sai painella niin kovaa kuin sielu sietää :D Pari puomia meille tuli, ja molemmista tuli 10s aikasakko lisää kokonaisaikaan. Rata siis kierrettiin kahdesti (2x500m) ja kokonaisaika ratkaisi sijoituksen. Prinsessan kanssa hankalimmat paikat olivat pujottelu (koska siihen piti jarruttaa niin reilusti) ja kaarre-esteet (koska kavereiden luokse olisi päässyt hangen läpi). Kuitenkin Prinsessa teki todella hienot kierrokset ja oli hyvin nopea.
(c) Hanna Käräjäoja
Pallon kanssa oikeastaan mikään ei tuntunut vaikealta, Pallo olisi halunnut vain mennä koko ajan täysillä ja välillä painoi ohjalle, mutta muuten se oli mahtava <3 Pallon ehdottomasti bravuuri oli tuo pujottelu; mentiin laukassa ja sairaan tyylikkäästi :D Yksi puomi putosi toisella kierroksella, joten siitä napattiin aikasakko, mutta silti Pallo nappasi tyylikkäästi voiton kotiin!
Saatiin siis Pallon kanssa 1.sija, Prinsessalla 2.sija sekä lisäpalkinnoista Pallo sai siistein rata-palkinnon ja Prinsessa viihdyttävin rata-palkinnon! Ja juku mitkä palkinnot tuolla oli! Saisi moni ratsastuskilpailu ottaa mallia; kaikille sijoittuneille esinepalkinnot meille mm. voittajan pokaali, saksisetti, leikkuulauta, lompakko, nimikyltit, ähky-tietokirja, työhanskat ja Prinsessa sai älypelin viihdyttävimmästä radasta ja Pallo superhienon ruusukkeen siisteimmästä radasta. Mie yllätyin, että oikeasti oli noin reilusti laadukkaita palkintoja!
Alla vielä videot radoista kommenttejen kera, ensimmäisenä Prinsessan ja toisena Pallon rata.
Jos vain päästään, niin lähdetään ehdottomasti 12.3. seuraaviin cup-osakilpailuihin! Sen verran oli mukava henki ja mukavat kinkerit meille kaikille :)
Ilmottaudutiin tosiaan molempien heppojen kanssa tulevana lauantaina oleviin hiihtoratsastuskisoihin, ja lievästi alkaa jo jännittää. Ikinä en ole sellaisissa käynyt edes katsojana, joten ei oikeastaan ole hajuakaan millainen se rata loppupeleissä tulee olemaan :D Sen verran järjestäjä on paljastanut, että pujottelua, hyppyri/este ja hidaste-este siellä ainakin on.
Ajattelinkin tehdä postauksen vähän oman muistin avuksi, miten nämä kisat eroavat normaaleista este- tai koulukisoista, ja vähän varustelistaa mitä kaikkea pitää muistaa ottaa mukaan.
Alla pätkä kopioituna järjestäjän ilmottautumiskutsusta: "Hiihtoesteratsastuksessa pakollisina varusteina on vähintään 6 metrin pituiset vetoliinat, ratsastajalla turvakypärä ja turvaliiviä suositellaan. Hiihtäjä saa osallistua laskettelusuksilla, lumilaudalla tai minisuksilla. Hiihtäjälle pakollisena varustuksena ovat suojalasit ja kypärä. Raippa sallittu." Eli mukaan ainakin:hiihtisvaljaat + vetoliinasukset + monotkypärät + suojalasit (hiihtäjä)turvaliivipitävät hanskatlämpimästi vaatettasatulat + suitsetsuojat joka jalkaan + bootsiteväät + herkkuja hevosillevaraliinat
Vieläköhän jotain? Ainakin reipasta ulkoilumieltä ja hauskanpitoa :) Lupaan päivitellä tännekin kuinka monesti hiihtäjä kaatui (ainakin kovasti uhosi ettei tule kaatumaan) tai pudotettiin hiihtäjä matkasta tai tuhottiin esteitä :D Pääasia on kuitenkin, että kaikilla osallistujilla on hauskaa ja kokeillaan uutta :)
Jospas jätkä olisi pian taas tässä kunnossa :) (c) Anna Juvonen
Nyt ollaan ihanasti päästy säännöllisesti koulutunneille Paulan käydessä tallillamme viikottain, ja toivottavasti saadaan jatkossakin pidettyä vähintään kerran viikkoon tunteja. Olen mennyt sekä Pallolla että Prinsessalla ja viimeisimmät tunnit ovat molempien kohdalla menneet mahtavasti!
Pallon kanssa tuntuu, että vain taivas on rajana, se tekee todella mielellään töitä ja haluaisi vain koko ajan haastavampia ja haastavampia tehtäviä, esimerkiksi laukka-käynti-laukka -siirtymät tuntuvat koko ajan vain helpommilta ja Pallo kokoaa itseään todella hyvin! Pitää varmaan alkaa harkita niiden kankien ostoa ihan tosissaan :D Prinsessan kanssa mentiin viimeksi vähän helpompia tehtäviä keskittyen sen rentouteen ja suoruuteen, ja loppuun tehtiin hieman vastalaukkaa, ja sekin meni todella hienosti! Kyllä on tehnyt hyvää tämä koulupainotteinen alkuvuosi tuolle neidille, toivottavasti kehityskaari jatkuisi yhtä hyvänä ja ehkä ensi kesänä se malttaisi esiintyä jo kouluratojenkin sisäpuolella rentona luottaen ratsastajaan.
Arskan kanssa harjoiteltiin ekaa kertaa tällä viikolla maasta-ajoa yksin. Tällä kertaa pienen miehen piti testata omat rajansa, se ei olisi halunnut liikkua lainkaan tai liikkua vain peruuttaen. Ja muutaman piruetin, peruutuksen, istumisen ja yhden kerran kyljellään käynnin jälkeen, meni pienen miehenkin kalloon että helpommalla selviää kun menee sinne minne akka pyytää. Ja sen jälkeen menikin hienosti! Huomasi kyllä Arskasta että sitä ketutti vietävästi kun joutui nöyrtymään, sillä se nosteli etutassuja kuin sanoen "Kyllä minä osaan, ei vain olisi tänään huvittanut." :D Mutta ei tehtykään pitkään, mentiin vain muutama kiekka ja muutaman suunnanmuutos, jonka jälkeen kehujen kera rouskuttelemaan porkkanoita talliin. Ja siellä oli hyvin tyytyväinen heppa, eikä ketutuksesta ollut tietoakaan :D Hauska otus :D
Harmittavasti videoita/kuvia ei ole, sillä Jarkko oli muilla menoilla tuntien aikaan ja Arskasta otetut videot olivat niin pimeitä, ettei niistä kunnolla näe mitään. Mutta jospas jatkossa, kun valosaa riittää pidempään saataisiin jotain matskua :)
Niin se vaan vuosi mennä viipottaa eteenpäin, nyt jo helmikuussa. Tuntuu että alkuvuoden kiireellisyyksien vuoksi voisi olla jo vuoden loppu, mutta ehkä tämä tästä pikkuhiljaa helpottuu ja rauhoittuu taas maailman meno.
Alla olevat kuvat ovat kännykkäräpsyjä, joten laatu on sen mukainen...
Viime viikonloppuna käytiin pikkusiskon kanssa katsomassa Apassionata. Esitys oli ihan hyvä, tarina mielenkiintoinen ja temput hienoja, mutta välillä tuli ainakin itselle sellainen olo, miksi jollain ponilla oli apuohjat tai mikä tuon tempun idea oli.
Pääsääntöisesti nautin esityksestä, ja erityisesti alun Welsh-ponit ja lopun Lipizzat olivat upeita vapaana ollessaan. Mutta en olisi itse lippua tuonne halunnut maksaa, onneksi sain sen synttärilahjaksi, sillä niin hieno esitys ei minusta ollut. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, näinhän se menee :)
Arska sai viime viikonloppuna kengät takajalkoihinkin, ja nyt sillä on joka jalassa kengät (ainakin vielä aamulla oli :P) ja opetellaan niiden kanssa kävelemään. Takaapäähän sillä on superheikko vielä leikkauksen jäljiltä, ja nyt aletaankin jumppaamaan takapäätä peruutuksilla ja puomeilla. Hankitreeniä ei valitettavasti päästä kunnolla tekemään, korkeintaan liinassa, sillä meikäläinen ei pysy honkkelokonkkelon perässä kun se mennä viipottaa noilla pitkillä kintuillansa :D Pallo on ollut todella kiva ratsastaa ja osallistuin sillä Paula Matikaisen koulutunnille vuokraajan sairastapauksessa. Tehtiin paljon taivutuksia ja suoristuksia, ja loppuun laukka-käynti-laukka -siirtymiä, mitkä onnistuivat superhyvin. Huomasi että poika halusi töihin ja teki kyllä niin mielellään, että kyydissä oli ihana olla :)
Viime vuotista hurvittelua vapaana :) (c) minä
Prinsessan kanssa menin myös koulutunnille, ja silloin keskityttiin hevosen suoruuteen (mikä ei ole meidän kohdalla ikinä pahitteeksi :D) sekä kuuliaisuuteen siirtymillä askellajin sisällä. Prinsessa ei vetänyt kuin kerran herne-maissi-paprikat nenäänsä vaikeamman laukkasuunnan aikana, mikä on poikkeuksellista :D Yleensä niitä herneitä saa kaivella sieltä nenästä vielä seuraavana päivänäkin koulutreenin jälkeen... Pallon ja Prinsessan kanssa mietitään osallistumista hiihtoratsastuskisoihin, jotka olisivat tämän kuun lopussa Polvijärvellä. Osallistumisen ainoa este on miun selän kunto, SI-nivel on vaivannut jonkin aikaa ja olenkin sitä käynyt aina parantelemassa Kalevalaisella Jäsenkorjaajalla ja voin lämpimästi suositella! Toivottavasti selkä pysyisi nyt annetuilla jumppatreeneillä ja työtapoihin keskittymisellä kunnossa, että pääsisi ikävästä vaivasta eroon.
Tällaista tällä kertaa, katsotaan jos ensi kerralla saisi vaikka tunnistakin jotain materiaalia :)
Hevosmäärä kun tuossa viime vuonna kasvoi "sattumalta", niin olen miettinyt blogille nimipäivityksen tekoa... Omaan korvaan hauskalta kuulostaisi A,P,C - hepat hyppelee, mitä mieltä lukijat olette? Vai pitäisikö järjestää nimi- + bannerikisaa blogiin?
Kelivalitusta vähän lisää; miksi piti mennä plussan puolelle, että tierakelit tulivat..? Juuri kun oli mahtavat pikkupakkaset ja pohjat hyvässä kunnossa.. Noh, ei auta kuin maastoilla rauhallisesti, taas....
Heissan vaan! Sunnuntaina päästiin VIHDOIN kokeileemaan hiihtoratsastusta. Ratsu vain vaihtui matkanvarrella toiseen, Pallolle kun tuli vuokraaja käymään niin päädyttiin kokeilemaan hiihtistä Prinsessan kanssa.
Näkymä hiihtäjältä
Luotto oli siihen, että se kyllä osaisi homman ensikertalaisena, mutta uudet äänet mietityttivät minnuu ratsastajana. Aloitettiinkin siis ihan rauhallisesti niin että mie verkkailin kentällä ja Jarkko hiihteli siinä suksiensa kanssa, jotta Prinsessa sai tottua rauhassa ääneen. Ei ne sukset olleet niin kauheita, mutta auta armias kun nuo vetonarut vähän raahasivat maassa, niin herranjumala maa meinasi hävitä alta kun tuli pieni lähtö sivuttaissuunnassa tallia kohti.. Siinä sitten päädyin silittelemään Prinsessaa jokapuolelta noilla naruilla, jonka jälkeen ne olivatkin ihan ok. Perus tammamieli..
Sitten eikun hiihtäjä perään ja aloittamaan varovasti käynnissä ja ravissa, kunnes Prinsessa tuntui niin rennolta, että sillä uskalsi nostaa laukan. Prinsessa olisi halunnut mennä täysiä (tuttuun tapaansa), ja takana oleva paino antoi vielä lisäinnostusta vetää kovempaa. Valitettavasti ratsastaja oli asiasta eri mieltä, ja nopeasti Prinsessa tasaantuikin rauhalliseen laukkaan. Tehtiin muutamia kaarroksia kentällä ja Jarkko teki muutamia hyppyjä, koska oli kuulemma liian helppoa vain olla perässä :D
Sitten lähdettiinkin tielle, jotta saatiin mennä oikeasti kovaa. Allaolevalla videolla näkyy hieman hiihtäjän näkökulmasta miltä näyttää kiihdytys hevosen takaapäin. Laitettiin Sport Tracker päälle, ja kovimmillaan mentiin 56,1 km/h, eli ihan kiitettävää vauhtia. Hiihtäjän lisäpaino vei siis vajaan 10 km/h kesällä mitatuista huippunopeuksista.
Tästä saatiinkin todella kiva lisätreenimuoto, ja toivottavasti saataisiin pidettyä lumet ja pakkaset nyt sopivina ja päästään kehittämään lihaskuntoa sekä Prinsessalle että Pallolle tällä hauskalla treenillä. Ja hiihtäjälle pitäisi keksiä jotain lisävaikeutta hommaan, kuulemma liian helppoa nyt :D Hiihtoratsastuskisatkin kiinnostaisivat, mutta olisi kiva käydä treenaamassa niissä olevia tehtäviä ennen ilmoittautumisia. Eli jos jollain on Joensuun alueella tietoa mistä voisi löytyä tällaisia treenimahdollisuuksia, niin infoa otetaan mielellään vastaan!
Haaste; Luo oma pakkaspäivien ABC-litaniasi. Se voi sisältää asioita joita itse teet pakkasella, vinkkejä pakkasella toimimiseen tai mitä pakkanen sinulle tuo mieleen. Jaa haaste eteenpäin kolmelle bloggaajalle. Haastan Hennan, Marian ja Lauran.
A - ajattelu; kuoleeko se heppa sinne pakkaseen, jos sen lämmöntuotosta (riittävästi heinää, loimi päällä) ja riittävästä juomisesta huolehditaan?
B - Back On Track; hyväksi kehuttu lämmittäjä talvella, varsinkin sormikkaat
C - Chelsean nenä; jäätyy yli -22*C pakkasella
D - degrees; asteet, voivat olla liian kylmät tai kuumat tai sopivat
E - erilaista liikuntaa; talvella voi harrastaa mm. rekiajeluita, hiihtoratsastusta tai hankitreeniä
F - faarenheit; asteita voi mitata monella tavalla
Kerrospukeutumista voivat harjoittaa myös hevoset tarvittaessa. Pallo vuonna nakki ja muusi, kun ei vielä kasvattanut kunnon talvikarvaa...
G - grammat: loimien valitseminen grammojen perusteella H - hiihtoratsastus; jotain aivan mahtavaa!
I - ilman satulaa; pakkanen antaa hyvän syyn kehittää tasapainoa :)
J - jäälaukat; mahtavaa treeniä ja superhauskaa
K - kerrospukeutuminen; kannattaa opetella oikeaoppinen kerrospukeutuminen, jos haluaa lämpimänä pysyä :D
L - lämmittely; riittävät alku- ja loppuverkat sekä ratsastajalle että hevoselle, mikäs sen parempi syy kohottaa omaa kuntoaan kuin kävellä itsensä lämpimäksi hevosen vierellä?
M - melassivesi; jotta hevoset juovat tarpeeksi talvellakin :) N - nenä; usein se jäätyvä (ja melkein päästä putoava) ja vuotava ruumiinosa
O - omat kivat; usein hevosilla pidemmän pakkasjakson jälkeen, varsinkin jos eivät pääse liikkumaan
P - pakkaset; purevat tai sopivat :D Q - qallista; talvella rahaa menee eri asioihin kuin kesällä, mutta nyt en parempaakaan sanaa keksinyt :D
R - ravaaminen; lämmittävää meni sitten harjoitusravia tai keventäen S - sulaminen; lämpimään saapumisen jälkeinen outo tunnonpalaamis-ilmiö kehossa
Pikkukoiratkin vaativat toppatakit talvella :)
T - toppahaalari; ehtoton talvella! U - uhkarohkeus; talvella pakollista, johtui se sitten kelistä tai lajivalinnasta V - valkoista; lunta <3 W - W-Healing; lämmittävää :) X - X-hypyt; hyviä alkulämmittelyliikkeitä itselle Y - yskiminen; inhottava oire kylmästä ilmasta Z - zoomata; talvella treenien videoiminen on todella hyödyllistä Å - årkit; saattavat lymytä lumikasoissa säikyttelemässä pieniä viattomia hevosia :D
Ä - ähky; inhottava ja vaarallinen kiputila hevoselle, talvella suuri lisäriski juomattomuudesta pelkästään... Ö - ötökättömyys; parasta talvessa!
Jep... Jossain vaiheessa iskee se epätoivo, etteivät nämä pakkaset lopu ikinä. Tässä kovien pakkasjaksojen välissä taisi olla 3 vai jopa 4 päivää kun pystyi hevosilla tekemäänkin jotain, ja nyt -32,2*C ja kiristyy... Päivälläkin -25*C, ja noh, hevosihmiset ymmärtävät mitä se tarkoittaa hevosten kanssa. Pakollinen lepoloma, ellei satu olemaan eristettyä maneesia lähistöllä, jonne tarkenisi mennä treenaamaan.
Pallo lähtee tuollaisella noin -25*C pakkasella vielä talutuslenkille mielellään (työmyyrä kun on), mutta Prinsessa totesi -22 asteen pakkasilla jo, että hänen nenänsä jäätyy liikaa ja esitti selvän mielipiteensä kävelylenkeistä. Silti tarhassa on vedettävä omat rallit ja siellä se nenä ei jäädy, varmaankaan siksi kun sen voi työntää heinäpaaliin piiloon. :P Arska lähtee mielellään talutuslenkeille oli pakkanen mikä hyvänsä, mutta nuorta ei kehtaa liikaa rasittaa ja työiloa viedä hevoselta pois.
Huomiselle on onneksi luvattu hieman lauhempaa keliä, jospas sitä tarkenisi sormet ja nenäkin mennä edes tunnin rauhallisen maastolenkin ja Arskan talutella kentällä hangessa, niin ei tulisi ihan liikaa noita vapaapäiviä. Ja kuhan pakkaset tarpeeksi lauhtuvat, kokeillaan Pallon kanssa pitkästä aikaa hiihtoratsastusta! Onneksi tuli lunta! Kuulemma hiihtoratsastuskisoihin pitäisi päästä hiihtäjänkin, jos vaan pystyssä pysyy ja hevosella pääsee :D
Eikun kerrospukeutumista ja lämpimiä varpaita kaikille!
Viime vuonna tapahtui isoja muutoksia, saimme lisää ihania perheenjäseniä karvakorvaosastolle ja hepat kehittyivät hienosti. Tuleva vuosi tuo lisää muutoksia, mutta niistä sitten ajallaan, nyt nautitaan vielä vapaista ennen kuin alkaa viimeinen rutistus kohti tutkintoa :)
